Ostoskori
0
0,00 €
Me ja koiramme
Tietoa minusta
Lapsesta lähtien elämääni on aina kuulunut eläimiä: koiria, hevosia, kissoja, undulaatteja, jyrsijöitä, akvaariokaloja. Aikuisiän koitettua muu eläinpuuhailu jäi, koirat pysyivät. Sysäys "tavallisen päivätyön" jättämiselle ja koira-alan yrittäjäksi ryhtymiselle oli vuosi 2011, jolloin tutustuin Pertti Vilanderiin ja ryhdyin tekemään hänen kanssaan kirjaa.
Pian olinkin jo Järvenpään Koirakorjaamolla Emilia Rainetojan luona opiskelemassa ongelmakoirakoulutusta - tai pikemminkin koirien ongelmallisen käyttäytymisen korjaamista omistajien toiminnan muuttamisen kautta. Ongelmakoira on mielestäni harhaanjohtava sana; ei ongelmakoiria ole olemassakaan, on vain käyttäytymistä, jonka omistaja kokee ongelmalliseksi. Useimmiten tämä käyttäytyminen johtuu omistajasta. Onneksi, sillä omistajan toimintaa voi aina muuttaa.
Tätä kirjoittaessa, keväällä 2024, olen työskennellyt koirien käytösongelmien korjaamisen parissa 11 vuotta. Koulutusten rinnalla jatkuvasti pyörinyt koirahoitola on opettanut koirista vähintään yhtä paljon kuin kouluttajana toimiminen. Ehkä tärkein opettajieni ja työni antama oivallus on ollut se, että kaikki koirat todellakin ovat erilaisia. Oivallusten listalla hyvänä kakkosena lienee kommunikoinnin merkitys: koira parhaansa mukaan joka hetki yrittää tulkita omistajansa käyttäytymistä, sanoja, eleitä ja tekoja. Hyvän ja luottamuksellisen suhteen rakentuminen on mahdollista vain silloin, kun koiran ja omistajan välinen kommunikointi toimii ymmärrettävästi ja molempiin suuntiin.
Käytöskoulutusten ja hoitolan ohella puuhailen tietysti omiakin koirajuttuja. Metsästän pienriistaa, ja jahtipäiviä englanninspringereideni kanssa kertyy joka kaudella useita kymmeniä. Spanieleiden metsästyskoe (SPME, SPME-V) on koelajina tuttu, vaikka nykyisin keskitynkin käytännön metsästykseen. Myös jänispassissa on tullut toisinaan istuttua suomenajokoiran haukkua kuunnellen.
Metsästystä läheltä liippaa myös mejä, jota on tullut treenattua ja harrastettua paljon, kokeita myöten.
Muina lajeina olen jonkin verran harrastanut agilitya sekä hieman IGP-kuvioita rottweilerini kanssa. Rotikka on nyt 3-vuotias ja on osoittautunut todella monipuoliseksi harrastuskoiraksi, ja olemmekin tähän mennessä sen kanssa startanneet kolmessa eri kokeessa, kolmessa eri lajissa, tuloksina PAKK1, TOKO ALO1 ja MEJÄ AVO1. Tulevaisuus näyttää keskitynkö sen kanssa johonkin tiettyyn lajiin, vai ajaako uteliaisuus ja ilo koiran monipuolisuudesta napsimaan koetuloksia mahdollisimman monista eri lajeista.
Koirien rotukirjon joukosta olen omistanut nahkacollien, tanskandoggeja, vehnäterrierin, englanninspringereitä ja rottweilerin. Oman elämän kautta tuttuja ovat myös suomenajokoirat ja karkeakarvainen mäyräkoira. Työn puolesta sen sijaan rotuja on tullut tavattua varmasti satoja; joihinkin rotuihin on päässyt tutustumaan hyvinkin läheisesti, kun rodun edustajia on ollut paljon sekä koulutusasiakkaiden että hoitokoirien joukossa.
Tällä hetkellä meillä asuvat englanninspringerit Navi ja Piru sekä rottweiler Tyny.
Kaikessa koiratoiminnassani minua ohjaa se ydinajatus, että jokainen koira tarvitsee elämässään ennen kaikkea kolmea tärkeää asiaa: rajoja, rakkautta ja liikuntaa. Rajojen asettaminen ei koskaan saa tarkoittaa väkivaltaa tai koiran satuttamista - viisas omistaja osaa asettaa koiralleen rajat aivan muilla keinoilla.
Omaan näkemykseeni sisältyy myös arkikäyttäytymisen ja "koiran työn" selkeä erotteleminen toisistaan. Hyvä arkikäyttäytyminen rakentuu sosiaalisen hyväksynnän ja kehujen kautta, "työssä" ja lajiharrastuksissa sen sijaan käytetään sosiaalisen palkan ohella parasta mahdollista lisäpalkkaa, kuten ruokaa tai leluja. Kun suhde on kunnossa ja arkielämä sujuu, on harrastaminenkin mukavaa - ja ennen kaikkea koira tekee ilolla ja halulla töitä omistajansa kanssa!
IGP-leirin tunnelmia kesällä 2021
Rottweilertyttö Tyny pääsi tutustumaan harrastusleirimeininkiin kymmenkuisena kesällä 2021. Kuva: Tanja Lähteenmäki
Jäniskoiran kova elämä
Erilaisten rotujen kanssa toimiminen opettaa koirista kaikkein eniten, niin kotona kuin työssä. Suomenajokoirapentu Mira osallistui "aktiivisesti" yrittäjän paperitöihin lokakuussa 2020.
Sorsajahdin aloituspäivän saalista vuonna 2018
Kuvassa englanninspringerimme Kirppu, Navi ja Piru.
Teini isoissa kisoissa 2016
Englanninspringeri
Navi osallistui SPME:n SM-kisoihin hurjan nuorena, ikää oli vain vuosi
ja kolme kuukautta. Sanottavaa kisamenestystä ei tullut, mutta kokemusta
saatiin eikä ihan vaille tulostakaan jääty. Käyttövalion arvoon tarvittavat koetulokset Navi saavutti niin ikään poikkeuksellisen nuorena, vain vuoden ja neljän kuukauden iässä.
Laumamme vuonna 2015
Tanskandogit Dharma, Uma ja Desi, englanninspringeri Navi, venhäterrieri Dio sekä tyttären sheltti Tuittu.
Kylmää vettä niskaan
Pidän mejästä suuresti niin harrastus- kuin koelajina. Aina ei mene putkeen - ei edes silloin, kun koira tekee hienon suorituksen! Lajin perinteinen valioitumiskaste kaatuu kuvassa niskaan Mänttä-Vilppulassa syksyllä 2015, kun tanskandoggini Uma saavutti jäljestämisvalion arvon.
